Metsässä

 

Kuljen metsässä yksin, etsin lapsuuteni polkuja. 

Niitä en enää löydä. Ne on kai kasvaneet umpeen ja metsä on kasvanut niitten ylle. 

Pelkään eksyväni.

Muistan, kun kuljin siellä lapsena. Tunsin jokaisen kiven ja kannon jolle istuin levähtämään, kun täysi marjakori tuntui painavalta.

Istuin ja kuuntelin tuulen huminaa ja lintujen laulua. Ja usein sade yllätti, mutta se tuntui niin hyvältä ja lämpimältä.

Pidin metsästä silloin. Halusin viipyä siellä kauan, en pelännyt mitään.

Nyt pelkään. En uskalla mennä kauas. Olen kai tullut vanhaksi. Pelkään eksyväni. En löydä tuttuja polkuja.

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon v. 1977.