Jojo Moyes: Yömusiikkia

kuva Gummerus

      Jojo Moyes

    

      Yömusiikkia

      

      alkuteos: Night Music (2008)

      suom. Heli Naski

 

      Gummerus 2021

      421 sivua

 

 

 

 

 

 

 

Lontoossa vuonna 1969 syntynyt Jojo Moyes on  yksi  maailman tunnetuimpia ja suosituimpia viihdekirjailijoita, jonka teoksia luetaan 46 kielellä. Hänen kirjojaan on myyty yli 38 miljoonaa kappaletta, ja 12 maassa ne ovat nousseet myyntilistojen kärkeen. Moyes aloitti uransa toimittajana ja ryhtyi sitten täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Hän asuu maatilalla Essexissä aviomiehensä ja kolmen lapsensa kanssa.

 

Englantilainen Jojo Moyes on yksi tämän päivän suosituimmista kirjailijoista. Ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistava Yömusiikkia on rakastettu helmi hänen varhaisemmasta tuotannostaan.

 

Isabel Delancey, sinfoniaorkesterin ensiviulusti, on tottunut vauraaseen elämäntyyliin ranskalaisen miehensä Laurentin rinnalla. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkataakan ja kahden lapsen kanssa. Isabel joutuu luopumaan Lontoon kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle.

Isabel muuttaa lapsineen perittyyn taloon, joka on "espanjalaistaloksi" nimetty  järven rannalla oleva ränsistynyt kartano, asuinkelvoton hökkeli.

Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan – tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä. 

 

Laura ja Matt McCarthy, kyräilevät naapurit, jotka olivat jo tehneet suunnitelmia kartanon varalle luultuaan perivänsä sen.

 

Nicholas Trent, kiinteistövälittäjä, joka on myös kiinnostunut kartanosta, etenkin tuosta järven rannalla olevasta maasta.

 

Byron, jonka apuun Isabel voi aina luottaa. Jonka myötä hän tutustuu omavaraistalouteen: puutarhaan, sienimetsään, kanoihin ja puuntekoon. Ison vetoisen talon lämmittämiseen tarvitaan paljon halkoja.

Hometta, kosteutta, savuttava takka, vuotava katto. Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta itselleen ja lapsilleen kodin. 

 

Hän muisti, mitä eräs sellisti oli sanonut hänelle hänen odottaessaan Kittyä; "Se ei voi olla onnellinen, jonka lapsista yksikin on onneton".  Minun täytyy yrittää kovemmin, Isabel sanoi itselleen. Minun täytyy tehdä tästä koti, paikka jota ei hallitse se, mitä meiltä puuttuu. Lapsilla ei ole mitään muuta kuin minut.

 

Selviytymistaistelunsa keskellä Isabel löytää taas voimaa musiikista luullessaan jo unohtaneensa nuo kaivatut tunteet:

 

Sävelet alkavat elää omaa elämäänsä, ne muuttuivat syviksi ja intohimoisiksi, ja hän kuuli niiden liitävän kolean maaseudun tyynessä ilmassa kuin vesilinnun siivin. Hän ei tarvinnut nuotteja eikä ohjausta: Konsertto, jota hän ei ollut soittanut vuosiin, virtasi hänen sormistaan kumma kyllä kuin itsestään .... Laurent. Hän kuuli miehensä äänen melodisissa teemoissa ja syventyi silkkoihin teknisiin haasteisiin, Lauret. Tällä kertaa ei tullut kyyneliä, sillä kaikki hänen tunteensa, surunsa, vihansa ja turhautumisensa muuntuivat vapauttaviksi ja lohduttaviksi soinnuiksi.

 

Isabel oli iloinen, että lapset alkoivat viihtyä heidän uudessa kodissa, eivätkä halunneet enää palata Lontooseen.

Ja Isabelille tuo idyllinen ja viihtyisä koti, jota he olivat kaivanneet, oli paljastunut petoksen ja salaisuuksien tyyssijaksi.

 

Öisin, kun lapset nukkuivat eikä hän voinut soittaa viulua, hän käveli keskeneräisessä talossaan ainoana seuranaan hyttyset, jotka olivat päässeet sisään tiivistämättömien ikkunoiden raoista, sekä lattialankkujen alla tai vintillä rapistelevat öiset otukset. Se että tämä talo oli paikoitellen pelkkä tyhjä kuori, ei tehnyt siitä vähemmän kotiakuin heidän oletettu turvasatamansa Lontoossa oli ollut ... Isabel ei ollut enää varma, mikä teki kodin. Paitsi tietysti yläkerrassa nukkuvat kaksi lasta.

Ja täällä kaukana Lontoosta on löytynyt paikka, missä on hyvä elää. Ja täällä Isabelin sydän on avautunut uusille sävelille.

 

Aurinko oli vajonnut puiden taakse, kun he palasivat Isabelin autolle ....

 

Minut tämä hyvän mielen kirja vei Britteinsaarille. Ihania, kevyesti sointuvia paikoin surumielisiä kattojen yli kaikuvia säveliä, joita kuuntelin mielelläni, ja viihdyin kuunnellessani Jojo Moyesin Yömusiikkia.