Sam Lloyd: Muistometsä

kuva Otava

 Sam Lloyd

 Muistometsä

 alkuteos The Memory Wood

 suom. Antti Saarilahti

 Otava 2021

 

 

 

 

 

 

Sam Lloyd vietti lapsuutensa Englannin Hampshiressä, missä hän keksi tarinoita ja rakensi salaperäisiä piilopaikkoja paikallisiin metsiin. Nykyään hän asuu Surreyssä vaimonsa, kolmen lapsensa ja koiransa kanssa. Muistometsä on hänen esikoistrillerinsä. 

Kaksitoistavuotias Elias asuu Muistometsässä papan ja mamman kanssa. Elijah on elänyt Muistometsässä niin pitkään kuin muistaa. Muuta kotia hän ei tunne.

Todellisuudessa Elias on ollut Elijah tai Kyle, eikä hän ole enää 12-vuotias. Hän elää nyt mielikuvitusmaailmassa, koska hänen kellonsa pysähtyi siihen, kun hänet siepattiin veljensä kanssa kymmenen vuotta sitten. Aika ajoin syvällä metsässä olevaan ränsistyneeseen mökkiin, sen kellariin, on kahlehdittu lapsi, jonka kanssa hän toivoo ystävystyvänsä, mutta hyvin nopeasti lapsi katoaa.

Elissa elää yksinhuoltajaäitinsä kanssa ja on intohimoinen shakinpelaaja. Hän on lähdössä äitinsä kanssa Englannin nuorten grand brix-turnaukseen. Hän nappaa mukaan reppuunsa sakkinappulat, vähän eväitä ja mukaan pääsee myös neulottu apina maskotiksi. Mutta tuskin turnaus on päässyt alkuun, kun Elissan päivä muuttuu yöksi. Hänet kaapataan valkeaan pakettiautoon.

Rikosylikomisario Mairéad MacCullagh soitetaan töihin tutkimaan tätäkin  lapsikaappausta, joka muistuttaa vuosi sitten tapahtunutta Bryony Taylorin vieläkin selvittämättä olevaa sieppausta. 

Elissa on kahlehdittu ränsistyneen mökin kellariin, jossa sieppaja käy hänen luonaan. Myös Elias löytää vangitun tytön ja toivoo saavansa tästä kaipaamansa ystävän. Elissa ymmärtää nyt, että ainoa keino pelastukseen on Elias, joka voisi auttaa häntä. Elissa on älykäs ja oivaltava tyttö, ja hän yrittää saada Eliaksen kiinnostumaan shakin saloihin. Ja he ovat nyt Hannu ja Kerttu, kaksi lasta piparkakkumökissä.

Taas kerran Elias palaa mökkiin ystävänsä Kertun luo ja huomaa kolme harakkaa puissa.

"Yksi lintu surun tuo, toinen johtaa onnen luo, kolmannella tytön saa."

Yksi harakoista räkättää ja räpyttelee siipiään mökin katolla. Hiivin sisäänkäynnille. Ovi on turvonnut ja jämähtänyt karmiinsa puoliksi auki, ja raosta näkyy kappale pimeyttä. Arkailen ulkona hetkisen kooten rohkeutta. Sitten astun sisään .... Kiveen on upotettu U-kirjaimen muotoinen pultti, johon puolestaan on kiinnitetty rautarengas. Kertun ketju oli ennen kiinni renkaassa. Niin ketju kuin tyttökin ovat nyt tiessään.

Harakat ovat palanneet: Kolme läheisellä oksalla, neljä mökin notkuvalla katolla. Vanha lastenloru palaa mieleeni ja kylmää luitani: 

Seitsemäs se vaikenee, salaisuutta varjelee.  

En tiedä, mitä ajatella. En tiedä, mitä tehdä. Kerttu on poissa. Ja kaikki on minun syytäni.

Minulle kirja oli surullinen tarina lapsena kaapatusta pojasta, ja mihin kaikkeen se voi johtaa pitkän vankeusajan aikana. Poika, jonka ainut toive oli saada ystävä, joka ei lähtisi pois.

"Hän sai silti puunsa. Siitä minä pidin huolen, vaikken paljon muuta voinutkaan. Valitsin korkean puun, aivan kuten hän pyysi." 

Hän oli tyrmän edellinen tyttö, Eliaksen ystävä Bryony, kokonaiset kuusi kuukautta. 

Mutta Elissan pelastus on oivaltava peli, jota hän pelaa sieppaajan, Mörkön, kanssa. Vihjeet äidille Mörkön videoiduissa viesteissä, Eliaksen kautta lähetetty koodattu viesti shakkimestarille:

"Elissahan rakastaa shakkia, mutta sen lisäksi hän rakastaa koodeja. Siitä saakka, kun aloin valmentaa häntä, meillä on ollut salainen leikki, että joka viikko jomman kumman meistä täytyy ratkaista toisen laatima arvoitus. Lue uudelleen tuo viesti."

Mukaansatempaava jännitystä tihkuva tarina, joka pakotti aina vain kääntämään sivua. Tässä kirjassa poliisien ja rikosetsivien toiminta ei ollut pääosassa, vaan rikosten uhrien tarina. Näin minä tätä tarinaa luin ja pidin lukemastani.