Anna Jansson: Katoavat jäljet

 

kuva Gummerus

     Anna Jansson

     Katoavat jäljet

     Dotter saknad 2019

     suom. Sirkka-Liisa Sjöblom

     Gummerus 2021

     392 sivua

 

 

 

 

 

 

 

Anna Jansson (s. 1958) on yksi Ruotsin suosituimmista dekkaristeista. Ruotsissa hänen teoksiaan on myyty melkein 4 miljoonaa kappaletta, ja Suomessakin Janssonin kirjat ovat olleet menestys - niitä on myyty lähes puoli miljoonaa kappaletta. Jansson varttui Visbyssä ja asuu nykyään Örebrossa. Katoavat jäljet avaa rakastetun tarinankertojan uuden rikossarjan ja esittelee yhden Pohjolan karismaattisimmista poliiseista, Kristoffer Barkin. Varmaotteinen dekkari nousi myyntilistojen kärkisijoille heti ilmestyttyään ja on myynyt Ruotsissa yli 100 000 kappaletta.

*****

Katoavat jäljet aloittaa Anna Janssonin uudet Kristoffer Bark-dekkarisarjan. Rikoskomisario Bark on syntyisin Garphyttanista Örebrosta länteen, jossa hänen eläkkeellä oleva isänsä Robert yhä asuu pienessä omakotitalossaan. Kristofferin äiti on kuollut Kristofferin ollessa teini-ikäinen. Pikkusisko Kristina asuu Kumlassa ja pikkuveli Jan on töissä Etelä-Afrikassa.

Isä taittoi oksan viiniköynnöksestä: "Bergslagens blå. Erittäin kestävä viiniköynnös, joka tuottaa pieniä sinisiä rypäleitä, kunhan sitä hoitaan hyvin." Robert vaikeni ja katsoi Kristofferia kiinteästi. "Huolehdi siitä ja itsestäsi ja pidä sitä vedessä, kunnes siihen on kasvanut juuret. Sitten teidän on aika muuttaa jonnekin, minne voitte asettua." ... " Sinulla on vain yksi elämä, Kristoffer. Tee sillä jotakin. En tarkoita, että sinun pitäisi unohtaa Vera, mutta toivoisin että sallisit itsellesi iloa."

Mutta Kristoffer ei voi unohtaa Veraa ja tämän outoa katoamista, koska tämän elämässä kaikki piti olla hyvin. Vera oli menossa naimisiin Rasmuksen kanssa, joka oli muuttanut Lontoosta takaisin kotiseudulleen vanhempiensa siirrettyä kesämökkinsä hänen nimiinsä. Vera oli karannut omista polttareistaan viisi vuotta sitten ja kadonnut, eikä häntä ole koskaan läydetty.  

Polttariseurueeseen kuului myös Denise ja Albert, joka on Kristofferin entisen eläkkeellä olevan työkaverin Börjen poika. Trubaduuri Sonny ja tyttöystävä Camilla, joka myöhemmin katosi, olivat myös tuon katoamisyön juhlinnassa mukana.

Jo viiden vuoden ajan Kristoffer on vaellellut pitkin Hjälmarenin rantoja etsiskellen jotain, mikä auttaisi hänet ymmärtämään tyttärensä Veran katoamista ja sitä, mitä tälle on tapahtunut. Poliisitutkinta jutusta on jo lopetettu ja kaikki muut ovat luovuttaneet paitsi Kristoffer ja Börje Hansson, joka johti Veran katoamistutkintaa. Börje on jo jäänyt eläkkeelle, mutta auttaa usein Kristofferia noilla vaellusretkillä. Veran oletettiin  hukkuneen, vaikka mitään todisteita siitä ei ollut. Kristoffer uskoi kuitenkin Veran olevan elossa, koska tytär oli selviytyjä, jolla oli kaikki syy elää.

Kristoffer Barkin uusi esimies määrää hänet johtamaan sairaanhoitaja Camillan kolme vuotta sitten ratkaisemattomaksi jäänyttä katoamistapausta, joka muistuttaa hänen viisi vuotta sitten kadonneen tyttärensä tapausta. Kun Kristoffer siirretään tutkimaan ratkaisemattomia tapauksia, hän tietää tilaisuutensa tulleen. 

Kolme vuotta aiemmin kadonnut Camilla ja kankaita työkseen suunnitteleva Denise muistuttavat paljon Veraa, onko sillä jokin yhteys katoamisiin? 

Platinablondeja, joilla on tummat ripset ja isot siniharmaat silmät. Naisilla oli samanlainen siro ruumiinrakenne ja suora ryhti.

Hampetorpin yllä lepää kirous. Naisia katoaa.

Kristofferin huolena on nyt myös Denisen turvallisuus yksinäisillä luontoretkillä, joita tämä päivittäin tekee koiransa kanssa.

Järvi oli tyyntynyt ja lepäsi mustana peilinä, taivaan värit olivat henkeäsalpaavat. Tummanviolettia, pinkkiä ja räikeänkeltaista - värejä, jotka olisivat sopineet graffitiin. Maa ympärillä oli edelleen kirjavan talvenharmaa. Denise tarttui kameraan, nämä värit hän halusi ikuistaa. Hän saattoi jo nähdä kankaan mielessään. Siitä tulisi jotain aivan muuta kuin hänen aikaisemmin suunnittelemansa, jossa oli merensinisiä ja pehmeän ruskeita sävyjä.

Tämän kovia kokeneen rikoskomisarion elämää ja arkea varjostaa myös huoli omasta psyykestä ja sen kestävyydestä. Jatkuva epävarmuus, epätoivo ja huoli vaikeuttavat  jo hänen työntekoaan.

Kristofferin esimiehen toimesta hänelle on varattu aika terapeutilla käynteihin, koska Kristoffer saa hallitsemattomia raivokohtauksia, joiden aikana hän menettää kokonaan itsehillintänsä. Hänellä oli myös muistikatkoja näiden kohtausten aikana. Suhde entiseen puolisoon Ellaan, Vera-tyttären äitiin rasittaa kaiken lisäksi huomattavan paljon Kristofferin arkea ja usein myös työntekoa. 

Ex-vaimon alkoholismi on tehnyt Kristofferista lähes absolutistin. Ella pakenee lääkkeisiin ja alkoholiin kaikkea sitä tuskaa ja painajaista, mitä Veran katoaminen on tuottanut. He eivät olleet enää naimisissa, joten Ella ei ollut hänen vastuullaan, mutta kuka muu Ellasta huolehtisi? Terapeuttinsa Mia Bergerin mukaan Kristoffer oli juomisen mahdollistaja.

Niin kauan kuin Kristoffer vastasi Ellasta, Ella ei ottanut vastuuta itsestään. Mutta miten Kristoffer uskaltaisi lopettaa?

*****

Pidin kirjan psykologisen trillerimäisistä juonenkäänteistä, jossa kutkuttava jännitys tiivistyi sivu sivulta. Valitettavasti minulla ei ole vertailukohtia Anna Janssonin aiempaan tuotantoon, koska tämä oli ensimmäinen hänen kirjoittamista dekkareista, jonka luin ja häpeäkseni myönnän sen. Tiedän, olisi pitänyt lukea aiemmat Janssonin kirjat ja aionkin tehdä sen. Lukiessani tätä, uuden rikossarjan avausosaa todella hurmaannuin tähän karismaattiseen komisario Barkiin, jolla näyttäisi olevan ihmissuhdekiemuroita enempi kuin tarpeeksi. Mielenkiintoa herätti ravintolassa tavattu tumma nainen, joka tulee Kristofferin uniin ja  työpaikan törkeiden rikosten osastolla aloittanut keltanokka, pojankloppi, joka luulee itsestään liikoja. 

Dekkareissa erityisesti pidän näistä rikossarjoista, koska ensimmäistä osaa lukiessani tavallisesti kiinnyn kirjan henkilöihin ja haluan heidän tarinoihinsa jatkumoa. Mikä onkaan kutkuttavampaa kuin arvailla ja miettiä kenenkin yhteistä henkilökemiaa.

Mielenkiintoani herätti myös se, minne juurruttuaan muuttaa ja asettuu Bergslagens blå-viiniköynnös, kestävä lajike, joka sietää kylmää ja vastoinkäymisiä. Kristofferin isältään saaman oksan kasvua haluaisin myös jatkossa seurata.

Sinusta on helppo pitää, Kristoffer Bark