Julia Phillips: Katoava maa

kuva Siltala

 

Sisarukset Aljona ja Sofia olivat lähteneet viettämään yhteistä kesälomaa meren rannalle. Äidin töissä ollessa he kuljeskelivat kaupungilla. Äidin aamulla jättämillä rahoilla heillä oli tapana matkustaa joskus kauemmas kotoaan.

Sofia seisoi kasvot merelle päin. Lahti oli tyyni, ja hienoinen väreily sai pinnan näyttämään taotulta peltilevyltä. Virta voimistui siellä, missä lahden vedet yhtyivät Tyyneenmereen, missä Venäjä jäi taakse ja avomeri alkoi, mutta täällä se oli kesy ja kuului heille.

Tulee eräs elokuinen iltapäivä, jolloin sisarukset eivät palaakaan kotiin. Onko heidät siepattu, ovatko he hukkuneet vai mitä on tapahtunut? Tyttöjen katoaminen kuohuttaa koko kaupungin asukkaita ja pelko alkaa hallita etenkin naisten elämää. Minne ja miten tytöt olisi viety niemimaalta pois? Kamtšatkan niemimaan maantieteellinen sijainti erotti sen muusta maailmasta. Sieltä pääsi pois vain meritse tai lentoteitse, etelässä, idässä ja lännessä oli vain pelkkää merta. Pohjoisessa tuli vastaan tulivuorten ympäröimä alue.

Kuukaudet kuluvat ja poliisitutkimukset lopetetaan tuloksettomina. Kaupungin asukkaat jatkavat elämäänsä, mutta siskosten kohtalo jää elämään ihmisten ajatuksissa. 

*****

Pian ilmenee, että myös etnisen taustan omaava nuori Lilia oli kadonnut, vai oliko hän karannut kotoaan? Vuoristossa sijaitsevan asutustaajaman Esson kulttuurikeskuksen päällikön nuoremman tyttären katoamisesta on kulunut jo kolme vuotta. Poliisit sanoivat Lilian äidille, että tytär oli koulun loputtua lähtenyt vain katsomaan maailmaa. Lilian veli Denis kuitenkin uskoo, että avaruusoliot olivat vieneet tytön mukanaan. Denis elää omassa utopistisessa maailmassaan.

*****

Kirjan sisältämät tarinat ovat kuin pieniä novelleja Kamtšatkan niemimaan asukkaiden elämästä. Kertomus venäläistaustaisten ja heidän joukossaan vuoristossa, tundralla elinkeinoaan harjoittavien eri etniset ryhmien elämästä. Eveenit, tšuktšit, korjakit ja aleuttit, jotka vuosien kuluessa oli pakotettu yhteen venäläisten kanssa, venäläistetty. Alkuperäiskansat, joiden maat oli otettu yleiseen käyttöön. 

Vartuttuaan nuoret joutuivat sopeutumaan kaupungin yliopistossa opiskeluun, missä heidän puhetavalleen naurettiin. Isovanhempien ja vanhempien poronhoidon parissa viettämä elämä tundralla erämaassa teki lapsistakin pilkan kohteita. Alkuperäiskansaan kuuluvat piirteet, äänen nouseva ja laskeva sävelkorkeus ja erämaaelämän jättämä ominaishaju tekivät heistä erilaisia, syrjittyjä.

"Kaupunkilaisnuoret tunnistivat hänen maalaisuutensa heti ja puhuivat hänelle ikään kuin hän olisi laumaeläin itsekin."

***** 

Kirjassa uppouduin mutkikkaiden ja kiehtovien ihmissuhteiden maailmaan, kiinnostavien henkilöhahmojen tarinoiden taustalta löytyi lopulta sama yhteinen polku. Kaiken aikaa taustalla häilyi epäilys ja pelko, katoamisen pelko.

Katoava maa on epätavallinen ja erikoislaatuinen romaani, jonka keskeisenä teemana on katoavien tyttöjen mysteeri. Jo kirjan tapahtumien sijainti, kaukainen ja tuntematon osa Venäjää herätti kiinnostukseni. Minä huomasin olevani täysin tietämätön etäisen Kamtšatkan niemimaan sijainnista, sen asukkaista ja ylipäänsä koko tuosta maailmasta. Kiitos tämän teoksen,  kiinnostus etenkin tämän alueen alkuperäisväestöön heräsi ja tutustuminen heihin on jo aloitettu.

Kirja herättää paljon kysymyksiä eri yhteiskuntaluokista, etnisyydestä ja sukupuolesta. Kuvaukset naisten unelmista ja heikkouksista, rakkaudesta katumukseen, ja kaiken yllä leijuva henkisen ja fyysisen väkivallan uhka, niitä tämä vangitseva tarina piti sisällään.

Mieleenpainuva ja kiinnostava, paljon kysymyksiä herättävä esikoisromaani, joka piti tiivistunnelmaisen kerronnan kautta tukevasti otteessaan. Ja lisäksi sain kokea lukuisten tulivuorten ja tundra-alueiden huikaisevat maisemat, jotka piirtyivät silmiini kirjan sivuilta.

*****

Muistatko sen kertomuksen lopun? Sen mitä kyläläiset sanoivat? Kukaan ei auta heitä, mutta he auttavat toisiaan. Vaikka heidän kylänsä on tiessään eivätkä he näe missään mitään muuta kuin vettä, he lähtevät uimaan maihin. Kyllä me selviydymme he sanovat. 

Autamme toisiamme koko matkan ajan.  

 

Julia Phillips

Katoava maa

alkuteos Disappearing Earth 2021

suom. Hilkka Pekkanen

Siltala 2021

Kiitos arvostelukappaleesta  💝

 

kuva Nina Subin

Julia Phillips (s.1989) on amerikkalainen kirjailija. Hän on työskennellyt tutkijana ja kirjoittanut The New York Timesiin ja Moskow Timesiin sekä The Atlantic ja The Paris Review-lehtiin. Työskennellessään tutkijan Kamtšatkan niemimaalla Venäjällä hän kiinnostui väkivallan ilmenemismuodoista naisten jokapäiväisessä elämässä - teema, jonka ympärille esikoisromaani Katoava maa (Disappearing Earth, 2019) rakentuu.