Katja Kärki: Eeled

kuva Bazar

 

Kristiina matkustaa vuosien jälkeen tyttärensä Vanessan kanssa entiseen kotiinsa Auringontaloon, jossa hän vietti villiä nuoruutta. Muutettuaan nuorena Ruotsiin vaihto-opiskelijaksi hän tutustui treenisalilla Torvaldiin, rastatukkaiseen varakkaan suvun kasvattiin. Opiskelu vaihtuu rajuun juhlintaan. Torvald kertoi hänelle Brasiliaan muuttaneesta Bambista, joka takaisin tultuaan toisi mukanaan tropiikin lämmön ja valon. 

Auringontalossa ei ollut kelloja, siellä kellonajoilla ei ollut merkitystä. Aika kului niin kuin se kului. Kattoon maalattu mandala-kuvio, tiibettiläiset äänimaljat ja niiden metallisoinnut ja musiikki, joka kantautui talon terassilta, vapaan rakkauden huuma täytti nyt Kristiinan elämän. Kristiina, joka oli Torvalin aurinko; luotettava ja vakaa. Bambi taas oli miehelle kuu; salaperäinen, häilyväinen ja kenties petollinen.

Miten toisin kaikki olisi mennytkään, jos ei olisi ollut Bambia? 

Kristiina rakastui Bambin hulluuteen, ihaili hänen halua elää vapaana ja kellua maailmassa kuin ajopuun oksa. Brasiliasta palattuaan Bambi toi vähäiset tavaransa Auringontaloon ja jäi asumaan heidän yhteiseen kommuuniin.  

Kristiina muistelee: Joogamatolla venytteli Bambi, jonka solakat käsivarret ja pitkät sääret kurottelivat mahdottomiin asentoihin, ... Hänen sormensa rummuttivat kalvoja ja näppäilivät kieliä, hänen tummasointinen laulunsa nousi ylitse muiden, se oli taikaa ja totta yhtä aikaa, se oli hurjaa ja haikeaa, kaikki se aika, joka meillä oli. Me olimme vapaita ja irti, meitä sitoi toisiimme jokin tuntematon. 

*****

Kristiina kaipaili lapsuutensa maisemiin Itä-Lappiin, muisti äidin ja kala-Maijan kanssa tekemänsä keväiset kalastusreissut. Kristiina unelmoi paluusta pohjoiseen jokea pitkin, joutsenten lailla. Hän muisteli murjussaan juopottelevaa kala-Maijaa, jonka luokse nuori Kristiina äidiltään salaa toisinaan karkasi.

"Minä olen šamaanien sukua", kala-Maija julisti. Kala-Maija uskoi enteisiin, parantaviin kiviin ja kortteihinsa, joissa oli pelottavia kuvia, mutta eniten hän kai uskoi viinaan. "Minulle puhuvat pirut ja enkelit. Vanhat noidat ja tietäjät". 

Kainuun papan mielestä naapurin akka oli pelkkä juoppo. Kainuun pappa lähti aina koko kesäksi mökilleen, jossa kuunteli käen kukuntaa ja korppien raakkumista ja palasi vasta syksyllä takaisin.

*****

Vahva tunne erilaisuudesta oli läsnä myös Kristiinan lapsuudessa, jolloin hän kuunteli kiviä. Jossain tähtien takana oli ylinen maailma ja alinen maailma oli maan alla, niin Kristiina sai äidiltään kuulla. Kristiinan öiset unikuvat Eeledistä, pienestä metsänpennusta, joka eli kauan, kauan sitten. Herätessään Kristiina aina tiennyt, missä meni unen ja toden raja.

Eeled on metsänpentu, pieni sättärä, joka löytyi hangesta äitinsä vierestä. Eeledin silmät tuikkivat mustina, ja hänellä oli hulmuava, hapsuinen huivi ja poronnahkanutukkaat.

*****  

Satojen vuosien jälkeen Kristiinan elämä kietoutuu samoihin juuriin, joista Eeledkin syntyi. Sukupolvesta toiseen samat kipuilut, suru ja häpeä.

"Ja eikö silloin, kun luopuu jostain itselle rakkaasta, voi tehdä tilaa jollekin muulle?"

***** 

Nautin todella paljon tämän kirjan lukemisesta. Sanna-Reeta Meilahden upea kansikuva ansaitsee myös kiitoksen. Kirjan kaunis ja tunnelmallinen kerronta vei mennessään. Jo kirjan ensimmäiset sivut luettuani tiesin, että tästä tulee minulle lukunautinto. Ja näinhän sitten tapahtuikin.

Lumouduin täysin Eeledin tarinaan, pohjoisen mystiikasta ammennettuun  surullisen kauniiseen kertomukseen rakkaudesta ja luopumisen kipeydestä. Pidin paljon maalauksellisista lapin karujen, mutta niin kauniiden maisemien kuvaamisesta. Silmiin piirtyvä kaamoksen lumeton mustuus, jonka pimeyden maahan satanut lumi hetkessä karkoittaa.

Silloin päivä on yö ja yö on päivä. Aurinko painuu kokonaan piiloonsa, matkustaa muualle. Yöllä valaisee sen ystävä kuu, ja tähdet sekä taivaantulet. 

 Taivaalla tanssii tyttö, 

ja tytöllä on tulinen hame.

 

Katja Kärki

Eeled

Bazar 2021

Kiitos arvostelukappaleesta  💝

 

 

kuva Minna Pakkanen, Valokuvaamo Kipinä

 

 

   

Katja Kärki (s.1985) unelmoi jo lapsena kirjailijan ammatista. Hän on kotoisin Nurmeksesta ja koulutukseltaan äidinkielen, kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä-opettaja sekä sanataideohjaaja. Luomutilasta ja lemmikkilampaista haaveileva kirjailija asuu tätä nykyä Rovaniemellä perheensä kanssa. Kärjen esikoisromaani Jumalan huone ilmestyi vuonna 2019 ja sai paljon kiitettäviä arvioita erityisesti vahvasta ilmaisuvoimaisesta kielestään ja hienoista, moni-ilmeisistä henkilöhahmoistaan.