 | ||
| kuva Bazar |
Helena palaa perheensä kanssa vuosikymmenten jälkeen Pandoraan, tuohon Kyproksen saarella sijaitsevaan vanhaan taloon, jonka hän on saanut perinnöksi kummisedältään Angusilta. Kyproslaisen legendan mukaan Pandoraan liittyy myytti, jonka kaikki paikalliset tuntevat. Sen mukaan jokainen tässä talossa ensimmäistä kertaa yöpyvä tulee kohtaamaan saarella ensirakkautensa. Näin on käynyt myös vuosia sitten nuorelle Helenalle ja nyt hänen on kohdattava sinne jääneet menneisyytensä salaisuudet.
Vanhasta huvilasta löytyvien valokuvien ja papereiden avulla Helenan kolmetoistavuotias Alex-poika toivoo saavansa selville syntyperänsä ja siihen liittyvät äitinsä Helenan salaisuudet. Alex oli syntynyt Wienissä äitinsä työskennellessä silloin kaupungissa balettitanssijana. Kesän lopulla myös äidin vanha tanssipartneri saapuu saarelle.
"Äiti ei ole tyhmä. Hän tietää kyllä, mitä etsin ja kuinka kovasti kaipaan tietoa ... Siitä kuka olen."
On kuumin kesä Kyproksella lähes sataan vuoteen, kun Pandoran huoneet täytyvät ihmisistä. Helenan perheen lisäksi sinne saapuvat vanhat ystävät vuosien takaa. Helenan mies William tuntee mustasukkaisuutta tavattuaan Helenan entiseen elämään kuuluneen ihmisen.
"Tuntuu siltä kuin olisin astunut täällä sinun maailmaasi, johon en kuulu ... Tämä on sinun valtakuntasi, sinun talosi ja sinun menneisyytesi."
*****
Lopulta tulee se päivä, jolloin Helenan on aika paljastaa Pandoran lippaan salaisuudet. Tuhoaako totuus noista menneistä vuosista hänen perheensä, kuten hän on aina pelännyt?
Elämässä ei saa koskaan katua mitään. Menneisyys tekee ihmisestä sen, mikä hän on, hyvässä ja pahassa.
*****
Vuosia myöhemmin Alex palaa Pandoraan, jossa hän vietti tuon ikimuistoisen kesän. Kesän, jolloin Pandoran lipas oli vihdoin auennut aiheuttaen sekasortoa ja suurta tuskaa salaisuuksien paljastuttua.
"Puutarhan keskellä seisoo edelleen oliivipuu, jossa on vieläkin kiinni vanhaa ja rispaantunutta spagettia muistuttavilla naruilla sen riippumaton toinen pää, jossa äidillä oli tapana loikoilla. Annoin puulle silloin vuosia sitten lempinimen Vanha, koska monet lähipiirini aikuiset olivat kertoneet, että se oli vanha. Kaikki muu on kuollut ja mädäntynyt sen ympäriltä, mutta se näyttää pikemminkin entistä jykevämmältä ja majesteettisemmalta.... Se on todella kaunis. Todellinen vaikeuksien kukistamisen vertauskuva."
*****
Oliivipuun tarina vei minut mukanaan kiinnostavien henkilöhahmojen maailmaan; keskelle unohdettuja salaisuuksia ja sydänsuruja, mutta myös keskelle onnellisia yhteisiä retkiä hiekkaisilla ja kallioisilla uimarannoilla. Pääosin tarina tapahtumat sijoittuvat Pandora-nimiseen vanhaan taloon. Yliälykkään ja empaattisen pojan päiväkirjan sivujen kautta voi tuntea sen tuskan ja ahdistuksen, jonka epätietoisuus omasta syntyperästä mieheksi kasvavalle nuorelle pojalle aiheuttaa. Yksinäisinä hetkinä pojan ainoana lohduttajana on vanha virttynyt pehmopupu Bee, joka on hänen turvaverkkonsa ja ystävänsä ja se, jolle hän kertoo kaiken.
Oliivipuu on tunteita herättävä kertomus nuoresta pojasta, joka halusi epätoivoisesti löytää isänsä, mutta lopulta hänet löytäessään sai huomata, että hänellä olikin jo isä.
Lucinda Riley
Oliivipuu
alkuteos: The Olive Tree 2016
suom. Tuukka Pekkanen
Bazar 2021
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Roni Rekomaa |
En ole lukenut Rileyn kirjoja, mutta tämä alkoi kyllä nyt kiinnostaa. Kiehtovan tuntuinen tarina ja tapahtumapaikkana Kypros, jonne sijoittuvia kirjoja en ole paljon lukenut. Kiitos hyvästä lukuvinkistä!
VastaaPoistaRileyn kirjat ovat mielestäni viihdyttäviä ja suhteellisen nopealukuisia,mukavaa vaihtelua dekkareiden väliin luettavaksi. Tämän kirjan tapahtumapaikka etenkin kiinnosti, vaikkakin miljöön kuvausta kirjassa oli aika vähän. Parikymmentä vuotta sitten vierailin juuri noissa maisemissa,johon tämä fiktiivinen tarina sijoittuu.
Poista