 |
| kuva Minerva |
Päivät, jolloin isä oli poissa kotoa, olivat Alicen ja Agnes-äidin yhteistä aikaa puutarhassa, jossa äiti opetti Alicen ymmärtämään kukkien kieltä.
"Mitä kauemmin Alice oli äitinsä kanssa puutarhassa, sitä paremmin hän ymmärsi, että äidin syvin olemus kukki hänen kasviensa keskellä."
"Kysymykset kaihersivat Alicen kurkussa. Miksi äidin sanat virtasivat vuolaina ainoastaan silloin, kun hän kertoi tarinoita toisista paikoista ja toisista maailmoista.? Entä heidän maailmansa, joka oli suoraan heidän silmiensä edessä? Mihin äiti meni, kun hän katsoi kaukaisuuteen? Miksei Alice voinut seurata häntä sinne?"
*****
Äiti oli se ihminen, joka tutustutti hänet kirjojen ja kukkien maailmaan. Siihen maailmaan uppoutuessaan he saattoivat hetkeksi unohtaa perhettä pelolla hallitsevan isän, jonka odottamattomat raivokohtaukset kohdistuivat heihin molempiin. Hänen isässään oli kuin kaksi ihmistä.
Väkivaltaisten tekojensa jälkeen isä sulkeutui useaksi päiväksi pihalla olevaan puiseen vajaan. Tähän salaperäiseen, puuveistoksia sisällään pitävään vajaan kurkatessaan, Alice ei voinut aavistaa niitä tapahtumia, mitkä tulisivat muuttamaan hänen koko tulevan elämänsä.
"Alice muistaisi aina tämän päivän, joka muutti hänen elämänsä peruuttamattomasti, vaikka hän ymmärsi sen vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Elämää eletään eteenpäin, mutta sitä voi ymmärtää vain taaksepäin katsomalla. Maisemaa ei näe silloin, kun on sen keskellä."
*****
Yhdeksänvuotiaan Alicen on jätettävä rannikolla sijaitseva kotinsa, kun hänen vanhempansa kuolevat mystisessä tulipalossa. Palosta selvinneen, vaikeasti loukkaantuneen Alicen on muutettava isoäitinsä Junen luokse Thornfieldiin, jossa Alicen kuolleen isän Clemin äiti hoitaa kukkatarhaansa. Alicen esiäiti Ruth Stone oli perustanut tämän luonnonkukkatilan, joka levittäytyi Alicen silmien eteen tuhansien kukkien merenä. Tämän värikylläisen kukkameren keskellä ahkeroi naisjoukko, nimeltään Kukkaset. Sinitukkainen Twig oli se henkilö, joka piti huolta näistä kahdestatoista ahkerasta naisesta ja joka piti Kukkatarhan pyörät pyörimässä.
Kukat olivat tähän asti olleet Alicen isoäidin ainoa perhe, mutta pojantyttären saapuminen tilalle enteili Junen perheen salaisuuden repeytymistä. Tilalla työskentelevät Kukkaset ovat naisia, jotka kantavat kukin omat kipeät salaisuutensa. Heille Thornfield on ollut paikka minne paeta, Alicen isoäiti löysi pakopaikkansa viskipullon pohjalta.
*****
Isoäiti halusi opastaa Alicen aikaan, jolloin tämä ottaisi Thornfieldin kukkafarmin johtoonsa. Sitä ennen Alice halusi tietää kaikki tarinat niistä naisista, joista hän polveutui. Hän halusi ymmärtää tätä paikkaa, mistä hänen äitinsä oli löytänyt turvaa ja lohtua. Alice halusi löytää myös syitä niihin muutoksiin, mitä elämä hänen äitinsä eteen oli tuonut.
Perheensä synkkien ja surullisten salaisuuksien paljastuttua Alice pakenee syvälle Australian autiomaahan, jonka henkeäsalpaavien kauniiden maisemien keskeltä hän uskoo löytävänsä rauhan. Löytäisikö Alice sieltä Ihmemaansa?
*****
Saadessani tämän kirjan käteeni, ensimmäinen "vau" tuli kirjan uskomattoman kauniista kansikuvasta (Hazel Lam) ja mikä ihaninta, "vau" vaan jatkui. Kirjan sivujen sisältä löytyi taianomaisesti mukaansatempaava tarina, jonka ansiosta sain tutustua moneen, minulle tuntemattomaksi jääneeseen Australian karun maan kiehtovan kauniiseen kukkaan. Ja senhän minä totta tosiaan tein, ja kaikille noille kukille "löysin kasvot". Lukujen alussa annettu merkitys näille kasveille oli todella se, mikä teki kirjan tarinasta todella vangitsevan, ainakin minuun se upposi.
Koskettavalla tavalla surullisen, mutta toiveikkuutta tihkuvan kauniisti kirjoitetun tarinan sisältä löytyi aikuiseksi kasvanut tyttö, joka kaikki vaikeimmatkin tapahtumat kohdatessaan tuntui löytävän lohdun jäljelle jääneistä kauniista muistoista.
"Alice painoi kädellään flamingonnokkariipustaan ja inintipuun siemenistä tehtyä kaulaketjuaan."
Flamingonnokka, Swainsona formosa
Holly Ringland
Alice Hartin kadonneet kukat
alkut. The Lost Flowers of Alice Hart 2018
suom. Hanni Salovaara
Minerva 2022
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Giulia Zonza |
Holly Ringland on australialainen kirjailija, joka varttui äitinsä trooppisessa puutarhassa Queenslandissa. Työskenneltyään neljä vuotta alkuperäisväestön parissa Keski-australian autiomaassa Ringland muutti Englantiin opiskelemaan luovaa kirjoittamista vuonna 2009. Hänen esseitään ja novellejaan on julkaistu useissa antologioissa. Alice Hartin kadonneet kukat on hänen esikoisromaaninsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti