Tervetuloa kotiin on Magdalena Hanssonista kertovan Hagfors-sarjan viides osa.
Magdalena on menossa entisten luokkatoveriensa järjestämään luokkakokoukseen. Muistot tuosta entisen opettajansa Sunen nyt jo metsittyneestä mökistä ovat parinkymmenen vuoden takaa, jolloin hän viimeksi oli ollut tuolla järven rannalla sijaitsevalla mökillä. Nytkin oli luvassa railakkaat ja kosteat juhlat, sitä enteili mökin verannalle katettu pitkä pöytä, jonka ylle oli pingoitettu värikäs lyhtyrivistö. Magdalena ei voinut jäädä pois näistä pirskeistä, koska hänen olisi saatava haastattelu lehteensä vanhalta luokkatoveriltaan, josta oli tullut julkkis. Jack Paulsson oli saanut kuuluisuutta saippuasarjassa esiintymisestään. Lähiaikoina Jack oli julkaisemassa kirjaa, jossa huhuttiin hänen paljastavan kouluaikaisia tekojaan, joita hän nyt katui.
"Millä perusteella hän saa hankkia rahaa kirjoittamalla elossa olevista ihmisistä?" Lena kysyi. "Miksi hän saa etuoikeuden tulkintaan? Pelkästään siksikö, että on joku julkkis?"
Tervetuliaisdrinkkien jälkeen iltaa jatkettiin pöydän äärellä ja pikku hiljaa vanhat kouluaikaiset kaunat alkoivat nostaa päätään. Muistot Jackin tekosista eivät olleet mukavaa muisteltavaa, varsinkaan luokalla olleiden tyttöjen osalta. Kaiken lisäksi Jack
oli yksi niistä muualle muuttaneista luokkatovereista, jotka pitivät
kotiseudulleen jääneitä vähä-älyisinä typeryksinä. Näin varsinkin Tedin mielestä, jota piinasivat vanhat muistot kouluajoilta.
Illan pimetessä, liikaa juotujen drinkkien jälkeen olikin sitten vuorossa Sandyn ja Lenan suunnittelema kummitusvaellus lyhtyjen viitoittamaa polkua pitkin öiseen metsään. Sinne tämä seurue sitten humalassa horjuen lähti. Kummitusvaellus sai karmaisevan lopun, kun yksi vaellukseen osallistuneista löytyi myöhemmin metsästä kuolleena, havupuun karahka iskettynä suuhun.
*****
Poliisit Petra Wilander ja Christer Berglund aloittivat tämän yöllisen murhan tutkinnan, mutta aika pian Christer joutui jäämään tapauksen tutkinnasta sivuun, koska hänen sisarensa Tina oli yksi luokkakokoukseen osallistuneista, ja myös epäilyksenalainen.
Christer joutui sen sijaan tutkimaan eri puolilla sijaitsevissa pakolaiskeskuksissa tapahtuneita tuhopolttoja. Jo toisen kerran vajaan viikon sisällä Wermlandiassa oleva pakolaiskeskus oli joutunut tuhopolton kohteeksi.
Toimittajana työskentelevälle Magdalenalle on alkanut tulla uhkauskirjeitä ja vihaposteja sen jälkeen, kun hän on tehnyt lehteen juttuja maahanmuuttajista. Hän on peloissaan, mutta miehensä Petterin mielestä hän on vahvempi kuin luuleekaan, hän kyllä pärjää. Hänen pitää selvitä yksinäisistä lasten kanssa vietetyistä viikoista, kun Petter on kaukana työssä. Vain viikonloput he voivat viettää yhteistä aikaa.
Petra on päässyt taas tutkimusten pariin palattuaan sairaslomansa jälkeen taas töihin. Oikeastaan vasta tänään hän oivalsi, kuinka paljon olikaan kaivannut rikospoliisin työtä ja sitä, että sai työskennellä kentällä ja tavata ihmisiä.
Petran mies Lasse on suunnitellut heille metsätilan ostamista, mutta Petra kuitenkin epäröi. Halusiko hän ottaa tuon ison askeleen?
Petra käänsi katseensa puistoon ja penkkiin, jolla oli istunut viimeisen kerran, kun puhui Geirin kanssa, itkusta punakkana ja peläten kuollakseen. Hän oli kuvitellut keskustelun olevan heidän viimeisensä. Silloin valkovuokot olivat kukkineet.
Ja nyt Geir oli tulossa heidän avukseen murhatutkintaan.
Onko murhan motiivi Jackin tulevan kirjan paljastusjutut, onko kyse kouluaikana tapahtuneiden tekojen kostosta? Vääryyksistä, jotka tapahtuivat pari vuosikymmentä sitten?
*****
Schulman ei petä lukijaansa tälläkään kertaa. Jo aiemman Hagfors-sarjan kirjan Poika joka ei itke luettuani kiinnyin sen henkilöhahmoihin. Myös tässä kirjassa pääsin seuraamaan heidän elämäänsä. Ihailtavaa oli taas sujuvasti etenevä ja ovelasti lukijaa harhauttava juonen kuljetus, ainakin minut se harhautti useaan otteeseen väärille poluille. Viehättävää pikkukaupungin elämää ja sen kiinnostavia asukkaita, myös sitä sain sivu sivulta seurata. Ja mikä parasta, sivuja riitti. Yli viisisataa sivua juoksi silmissä vikkelästi, kun yritin saada juonen päästä kiinni 😨
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
Ninni Schulman
Tervetuloa kotiin
alkuteos Välkommen hem 2016
suom. Jukka-Pekka Pajunen
Hagfors #5
Tammi 2021
Kiitos arvostelukappaleesta 💝
 |
| kuva Anu Jormalainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti