Eläkeläismummon päivä

 

Herään aamulla huonosti nukutun yön jälkeen. Keitän kahvia ja juon sitä kupillisen tavan vuoksi, vaikka ei se oikein hyvältä maistu ilman sokeria. 

Istun ja otan virkkauksen. Odotan postin ja luen aamulehden. Ja niitä kirjeitä ja lappusia tulee harva se päivä. Niissä lukee: "Avaa heti, katso oletko jo voittanut." Taas voit voittaa sitä ja tätä.

 

Ja siihen kömpii jo ukkokin petiltään ylös. Eläkeläinen hänkin, kuinkas muuten. Neljäkymmentäviisi vuotta oltu talosilla ja lapset jo lähteneet kuka minnekin.

Keitän aamupuuron, otamme lääkkeemme, tiskaan ja koitan vähän siivotakin. Sitten voinkin lähteä vähän ulos. Sitä tulee tehtyä kyllä harvoin. Menen noin kilometrin matkan tyttären uuteen omakotitaloon. 

Siellä näkyy ikkunassa pieni iloinen naama. Kohta aukeaa ovi ja pieni poika kurkkii ovesta ja huutaa: "Hei mummi, tule sisälle, ota takki pois. Tule, mennään minun huoneeseen. Istu tähän, tämä on sinun paikka, leikitään. Ota minut syliin. Mikä tämä on, minkä merkkinen auto tämä on?" Loputtomiin uusia kysymyksiä.

Sitten on aika lähteä kotiin. " Hei hei mummi, tule taas illanpäästä, niin leikitään". 

Sitten tulee päivällisen laitto. Ukko siellä "rötköttää" mökin parhaalla sohvalla, ruokaa odottaen.

Sitten taas tiskaus ja lääkkeiden otto. Televisiosta katsotaan iltauutisia ja mitä nyt sieltä sattuu tulemaan. Iltakahvi ja taas otetaan verenpaine- ja sydänlääkkeet. Ja taas huonosti nukuttu yö.

Elämä on yhtä "onnimannia", sitä yhtä ja samaa päivästä päivään.

Tätä miettii yksi monista, silti erittäin tyytyväinen elämäänsä ❤️

 

Äitini Ennan muistelma 1970-luvulta.

Pitkän tauon jälkeen sain aikaiseksi julkaista taas äitini Ennan kirjoittamia muistelmia 💜

 

Tuire Malmstedt: Luusaari

 

kuva Aula & Co

 

"Pahinta ei ole läheisesi kuolema. Pahinta on ettet tiedä, missä ja kenen armoilla hän on"

Vuoden 2021 keväällä Jyväskylästä näyttää tulleen "kadonneiden kaupunki". Jo aiemmista sarjan osista tutuksi tulleen rikosetsiväkaksikon eteen putkahtaa lähes päivittäin uusia katoamistapauksia. Mihin kaikki nämä nuoret ovat kadonneet? Matilda ja Elmo ovat joutuneet tutkinnoissaan umpikujaan, koska he eivät millään tunnu löytävän yhtäkään yhdistävää tekijää näiden kadonneiden välillä. 

Sitten poliisi alkaa saada postitse kadonneista otettuja kuvia, joiden takana on outoja numeroita ja teksti: "Elossa, vielä". Onko näissä numerosarjoissa jotain, minkä kautta päästäisiin tuon nuoria kaappaavan rikollisen jäljille? 

*****

Eräänä päivänä Elmon on kuitenkin astuttava syrjään tapausten tutkinnasta, kun hänen kihlattunsa Inari katoaa juoksulenkillään. Miten Matilda nyt pärjää ilman tuttua työpariaan?

Elmo on kuitenkin päättänyt tahollaan selvittää, mitä vuosikymmeniä sitten metsästäjien majana toimineen ränsistyneen mökin lähistöllä tapahtuu. Ja liittyykö Inarin vanhempien luota löytynyt lintukuvioinen vanha peltirasia naisen katoamiseen.

***** 

- Maan alla olevasta tyrmästä voi päästä pois, mutta ei vapauteen, sen kaapatut uhrit kauhuissaan vihdoin ymmärtävät -

*****

Metso & Vauramo-sarjan 4. osassa Luusaari tapahtumien keskiössä oli nyt Jyväskylän seutu. Kirjan fiktiivinen tarina kietoutuu Utøyan saaren järkyttäviin vuoden 2011 tapahtumiin, ja tuon karmean teon muistaminen nosti lukemisen aikana ajoittain kauhunsekaisia tunteita. 

Taitavan koukuttavalla tavalla oli Tuire Malmstedt saanut taas kudottua salaisuuksien verkon, jonka syövereistä ei ollut taaskaan helppoa löytää ulospääsyä. Tiesin kyllä jo sitä odottaa sarjan edelliset osat luettuani. Aiemmista osista minut lumosi vahvalla kerronnallaan Lapin maisemiin johdattanut Lumihauta. 

*****

Tuire Malmstedt

Luusaari

Metso & Vauramo-sarja osa 4.

Aula & Co 2024 

Kiitos arvostelukappaleesta  💝

 

kuva Sara Lehtomaa

 

Tuire Malmstedt (s.1974) on pieksämäkeläinen kirjailija ja kieltenopettaja. Matildasta ja Elmosta kertovassa sarjassa on ilmestynyt aikaisemmin kolme kirjaa. Dekkariseura palkitsi hänen ensimmäisen teoksensa Pimeä jää (2018) vuoden parhaana esikoisdekkarina. Malmstedt on lukijoiden listauksissa toistuvasti Suomen suosituimpia dekkarikirjailijoita. 

 

kuva Aula & Co

 

Metso & Vauramo-sarja hyytävä 5.osa Lintusielu ilmestyy jo elokuussa 2025. 

 

 

 

 

Tracy Rees: Syreenilehto

kuva Sitruuna

 

Myöhäisviktoriaanisen ajan Englannissa 1890-luvun lopulla elämä rikkaan suvun perijättärenä on tarkkaan määriteltyä, sen saa myös Rowena Blythe kokea. Hänen 24. syntymäpäivänsä on lähestymässä ja suvun jatkumisen kannalta hänen vanhemmilleen on tärkeää saada tyttärelleen sopiva puoliso. Asiaa vauhdittaakseen he tilaavat kartanolleen kuuluisan muotokuvamaalarin, jonka tehtävänä on maalata Rowenasta muotokuva. 

Suojaisaa ja hillittyä elämää viettäneen Rowenan pään sekoittaa kartanoon saapuva taidemaalarin apulaisena työskentelevä nuori mies. Boheemi ja villi Bartek on aivan jotain muuta, kuin hänen aiemmin tapaamansa miehet. Salaperäiset öiset tapaamiset syventävät Rowenan tunteita tätä romanttiset elkeet omaavaa nuorukaista kohtaan. Tajutessaan, etteivät hänen vanhempansa koskaan hyväksyisi tätä rahatonta muukalaista tyttärensä aviopuolisoksi, Rowena ajautuu epätoivoiseen tekoon.

Sokea usko rakkauden voimaan saa Rowenan karkaamaan kotoaan ja vaarantamaan näin tulevaisuutensa. Hän on nyt katkaissut siteensä kaikkeen entiseen luottaessaan ihmiseen, jonka on tuntenut vain vähän aikaa. Mitä on elää ja selviytyä rahattomana tuntemattomassa maailmassa vailla yhtään ystävää, sen hän tulee karvaasti kokemaan. 

*****  

Yksinäinen ja rahaton Rowena joutuu pian palaamaan takaisin, ja saa huomata että entiset ystävät ovat ainoita, jotka eivät ole häntä hylänneet. Sukukartanon Garrowgate Hallin palvelustyttö Pansy ja Olive Westallen muodostivat nyt vanhempiensa hylkäämän Rowenan turvaverkon. Oliven perustaman Westallen-säätiön turvin Rowena saattoi nyt aloittaa rakentamaan uutta elämää. Oli aika selvittää, mitä hänestä voisi tulla.

Naisten välinen ystävyys, joka näkyi myös Reesin aiemmassa viktoriaanisen ajan teoksessa Ruusutarha on se kantava voima, ja ainoa apu, johon Rowena nyt saattoi luottaa.

*****

Kirja tarina tuo osuvasti esille yli vuosisadan takaisen maailman, missä naisen aseman määritteli tarkkaan se tausta, josta hän tuli. Minua viehätti se empaattisuus ja kiintymys, minkä keskellä kirjan voimakastahtoiset nuoret naiset suojelivat toisiaan. Miellyttävällä tavalla lämminhenkinen tarina, jonka parissa todella viihdyin. 

"Me tiedämme, mitä olemme, mutta emme tiedä, mitä meistä voi tulla."

Ofelia Hamletissa

*****

Tracy Rees

Syreenilehto

alkut. The Elopement

suom. Anu Heino

Sitruuna 2024

kuva Beverley Rodgers

 

Tracy Rees on palkittu walesilainen kirjailija, jonka teoksia on julkaistu yli kahdessakymmenessä maassa. Tracy Reesin teoksia on viime vuosina julkaistu useilla kielillä, ja ne ovat poikkeuksetta ihastuttaneet lukijoita ympäri maailmaa. Tracy Rees on ensimmäinen Richard & Judy Search for a Bestseller-kisan voittaja. Hän on myös voittanut Love Stories Best Historical Read-palkinnon ja ollut ehdolla RNA Epic Romantic Novel of the Yearin voittajaksi. Tracy asuu Gowerin niemimaalla Etelä-Walesissa.

 

James Hynes: Varpunen

Sitruuna

 

Varpunen, " Se ei ole erinomainen missään, mutta riittävän hyvä kaikessa."

*****

Ja sitä Jaakob yrittää olla. Nuori poika, jonka syntyperää ei tiedä kukaan, ja joka asuu bordellissa. Alennuksella ostettu orjapoika, jonka maailma on rajoittunut äänekkääseen ja vaaralliseen tavernaan. Päivät kuluvat kokin apuna keittiössä. Tämän asioilla juostessaan hän opettelee kiertämään kadun väkivaltaa. Eikä elämä tavernan muurien sisällä ole yhtään turvallisempaa. Mutta pieni poika on löytänyt piilopaikat, jonne mahtuu piiloon uhkaavissa tilanteissa.

*****

Bordellin yläkerrassa asustavat "sudet". Paikan isännän Dominuksen omistuksessa olevat orjat ja prostitoidut työskentelevät tuossa arvoituksellisessa paikassa. Taloon tullessaan poika on saanut suojelijakseen yhden heistä, mutta lopulta Euterpekaan ei voi estää pojan joutumista yläkertaan.

"Teen itsestäni tottelevaisen, korvaamattoman ja huomaamattoman. Joka tapauksessa olen nyt koko tavernan hiiri, niin ylä- kuin alakerrankin. Olen kaikkialla Helikonissa ravaava Pusus."  

Tapahtumat, jotka orjapoika joutuu yläkerrassa kohtaamaan saavat hänet pakenemaan mielikuvituksen maailmaan. "Äiti" Euterpen opetuksen myötä pojasta tulee Varpunen, joka pakenee raakaa ja kuvottavaa todellisuutta lentämällä pois. 

*****

Romaanin tapahtumat sijoittuvat Espanjaan Carthago Novan armottomille ja väkivallan täyttämille kaduille. Rooman valtakunnan viimeisiin vuosiin, jolloin maailma oli jakautunut vapaisiin ihmisiin ja orjiin, joilla ei ollut nimeä. Aikaan, jossa orjat eivät olleet edes ihmisiä. He olivat esineitä, joita muut omistivat ja he kuuluivat maailmalle.

*****

Huh, huh! Mikä lukukokemus.

Kirjan sisältämä tarina ei todellakaan ollut mitään helppoa luettavaa. Tummasävyinen, monin paikoin ahdistavaltakin tuntuva kertomus, jonka lukemisessa oli pakko pitää taukoja, niin vaikealta tarinan eteneminen vaikutti. Koskettavinta oli se maailma, missä Varpusen hahmoon asettunut pieni poika pakeni todellisuutta ulkopuolisen seuraaja silmin. 

"Minä leijun kadun ja tavernan halki ikään kuin toisinaan olisin Varpunen..."

*****

James Hynes

Varpunen 

alkuteos: Sparrow

suom. Risto Mikkonen

Sitruuna 2024

Kiitos arvostelukappaleesta 💝 

 

kuva (c) Mimi Mayer

Professori James Hynes on kotoisin Michiganista, ja asuu nykyään Austinissa, Texasissa. Hän on opiskellut Michiganin sekä Iowan yliopistoissa kirjoittamista ja myöhemmin opettanut luovaa kirjoittamista eri yliopistoissa. Hänen kirjaarvioitaan ja esseitään on julkaistu mm.The Washington Postissa ja The New York Timesissa. 

 

Marja-Leena Tiainen: Jäämeren vettä, Laatokan laineita

 

 

 

Kinnaslahti-sarjan päätösosassa seurataan leskeksi jääneen Annamarin elämää uudessa ympäristössä. Entisen elämän taakseen jättänyt Annamari asustelee nyt kaupungin vuokrakaksiossa. Menetetystä, skandaaliin päättyneestä työntäyteisestä elämästä ei ole enää mitään jäljellä. Vain muistoissaan Annamari saattaa palata Kinnaslahdelle. Talonkin hän oli joutunut myymään, ja rahojen ja maineen menetyksen myötä kaikkosivat myös ystävät.

Nyt elämä kissan kanssa kahdestaan on liiankin rauhallista, mutta kirjoittamiselle Annamarilla on taas aikaa. Onhan hän aiemmin jo pieniä viihdetarinoita saanut tallennettua paperille. Yksinäistä elämää viettäessään hän haaveileekin nyt kirjailijan urasta.

***** 

Menneisyys ei kuitenkaan jätä häntä rauhaan. Vuosia piilossa olleet salaisuudet, jotka äkillisesti kuollut veli on jättänyt jälkeensä, saavat Annamarin palaamaan takaisin Kinnaslahdelle. Siitäkin huolimatta, että oli päättänyt olla koskaan sinne palaamatta.

***** 

Olipa mukava palata jo Lauantaitanssit- kirjan myötä tutuksi tulleisiin Kinnaslahden maisemiin. 

Erityisesti minua puhutteli se konstailematon kerronta, minkä myötä saatoin taas aistia tuon vuosikymmenten takaisen elämänmenon. Annamarin tarinaan oli helppo päästä mukaan, niin kauniin kiehtovalla tavalla se vei mennessään. 

***** 

Marja-Leena Tiainen

Jäämeren vettä, Laatokan laineita

Icasos 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

kuva Icasos

Marja-Leena Tiainen (s. 1951) on kuopiolainen kirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, liettuaksi ja viroksi. Hän on saanut mm. Topelius-palkinnon, Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan taidepalkinnon, Savonia-kirjallisuuspalkinnon, Valtion 5-vuotisen taiteilija-apurahan, Anni Swan-mitalin ja Valtion taiteilijaeläkkeen.

 

 

 

Roy Jacobsen: Rigelin silmät

 

kuva Sitruuna

 

Barrøyn saarella kesän 1946 työt on tehty: täydet untuvasäkit on kannettu ylisille, sinne on viety myös tynnyreihin säilötyt linnunmunat. Kuivatuksen jälkeen niputetut kalat on punnittu ja perunat istutettu. Barrøyn saaren tulevaisuus on taas turvattu ja asukkaita tällä kallioisella saarella on aiempaa enemmän.

Kallion laella Ingrid Barrøy katselee merelle ja tuntee, ettei saari ole enää hänen. 

Tupa jää odottamaan maalaamatta, kun Ingrid pakkaa 10-kuisen tyttärensä Kajan valaanpyyntialuksen perätuhdolle, hyvästelee Barbro-tätinsä ja rakkaan kotisaarensa ja sanoo palaavansa "jonai päivänä".

*****

Toinen maailman sota on juuri loppunut ja Ingrid lähtee vaeltamaan sodasta toipuvan Norjan halki etsimään lapsensa isää. Hän on päättänyt löytää talvella vuorten yli paenneen Alexanderin. Hädin tuskin hengissä olleen miehen, jonka hän oli löytänyt sodan aikana erään ulkorakennuksen ylisiltä Barrøylla. Nyt hänen oli tullut aika saada selville, muistaako kukaan nähneensä tätä Rigelin haaksirikosta ainoana selvinnyttä ja Ingridin hoidolla henkiin jäänyttä venäläisvankia. Muiden mielestä oli silkkaa hulluutta lähteä etsimään miestä, mutta Ingrid oli päätöksensä tehnyt.

"Tutut tunturit ja saaret katosivat yksi kerrallaan taivaanrannan taakse. Ingrid ja Kaja jättivät nyt maailman, joka oli ollut tähän asti heidän ainoansa."

*****

Ingrid kohtasi paljon ystävällisiä ihmisiä matkallaan, mutta kukaan ei muistanut nähneensä eikä kuulleensa tästä venäläisestä miehestä mitään. Heidän mielestään Ingridin toiminnassa ei ollut mitään järkeä. Miettiessään, miten vähän hän tiesikään Alexanderista, niin oliko matkassa sittenkään mitään järkeä? Raahata nyt mukanaan pikkulasta, syytä tähän koko etsintäreissuun. 

*****

Kaikesta kaukana oleva, tutuksi tullut syrjäinen Barrøy jää tällä kertaa odottamaan, kun pääsen mukaan mielenkiintoiseen tarinaan. Meren kasvattaman uhman siivittämänä epätavallisen rohkeuden omaava Ingrid vei minut tunturijonojen muodostamien maisemien halki jonnekin? Minne, sitä mietiskelin kirjan sivuja käännellessäni. Tuskin löydän sanoja sille kokemukselle, jonka tämä upea lukumatka tarjosi ❤️

Minnekään ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä, ja levollisena vain seurasin upeasti soljuvan kerronnan kulkua. 

"Mitäs sinä täällä teet?"

"Mie kävelen tästä", Ingrid sanoi.

"Jaa että minne?

Roy Jacobsen

Rigelin silmät

alkut. Rigels øyne

suom. Pirkko Talvio-Jaatinen

Barrøy-sarja osa 3. 

Sitruuna 2024

Kiitos arvostelukappaleesta 💝 

 

kuva Sitruuna

 

Haikein mielin odotan tämän upean Barrøy-sarjan päätösosan Barrøyn lapset ilmestymistä huhtikuussa 2025 ❤️

 Upea sarja, jonka toivoisin jatkuvan.

 

 

 

 Lina Hindrum / Sitruuna

 

Roy Jacobsenia pidetään yhtenä Norjan vaikuttavimmista nykykirjailijoista. Kriitikoiden ylistämä Barrøy-sarja on käännetty 28 kielelle ja sitä on myyty lähes 500 000 kappaletta pelkästään Norjassa. Jacobsenin kirjoja ja novelleja on käännetty yli 40 kielelle. Jacobsen on ollut kahdesti ehdolla sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuus-palkinnon että Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Vuonna 2017 hän voitti Man Booker International Prize-palkinnon ensimmäisenä norjalaisena kirjailijana ja vuonna 2018 hänet valittiin The Literary Award-palkinnon saajaksi.

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

kuva Gummerus

 

"Onko se vielä kaukana, äiti? pienempi poika kysyy. Hän katsoo minua ahkiosta, pieni nenä kylmästä punaisena, muuta ei kolmevuotiaasta näy. Onko se kaukana vasemmalla?" 

Loputtomalta tuntuu se matka, jolle Priita-Kaisa on lähtenyt, ahkiota perässään vetäen hiihtämään pienten poikiensa kanssa. Kaksi aviotonta lasta synnyttänyt, kotikylänsä kirkossa seurakunnan edessä häpeästään vastaamaan joutunut nainen on liittynyt seurueeseen, joka on matkalla Sodankylästä kohti Norjaa. Pitkän ja karun vaelluksen päämäärä on Ruijassa oleva Pykeija, jossa runsaiden turskasaaliiden kehutaan tuovan paremman elämän matkaan lähteneille suomensukuisille kveeneille. 

Entisessä elämässä yhteiselo naimisissa olevaan Askan Mikkoon on herättänyt pahennusta ja perillä hyisen jäämeren rannalla Priita-Kaisan aikomus on löytää lapsilleen isä ja kalastukseen sopiva kumppani. Eletään 1850-luvun loppua, miesten hallitsemassa maailmassa, jossa hänkin, parantajan ja kätilön taidoistaan kuuluisa nainen tarvitsee rinnalleen miehen. Onko Priita-Kaisan rakastamasta Mikosta mieheksi, joka tuo heille turvaa?

*****

Todellisuus ja yliluonnollinen taianomaisuus ovat upeasti sekoittuneena tässä romanttisen rakkauden sävyttämässä tarinassa, joka pohjautuu Ingeborg Arvolan esiäidin elämään. Pohjoisen luonto ja sen kaunis kaamos on upeasti kuvattu kirjan sivuilla.

"Tuskin näkyvä kannikka marraskuun aurinkoa murtautuu esiin pilvistä tunturin yllä ja saa kaiken kimaltamaan." 

Luonnon ja ihmisen taikavoimainen yhteiselo on niin puoleensavetävästi saatu esille, että melkein tunsin itsekin olevani tuon tarinan sisällä.

Askeleet narskuivat pakkasaamuina - "Nyt me herätämme pikkuväen,-" 

*****

Vaikuttava Ruijan rannalla-sarjan aloitusosa, jonka jatkoa odotan mielenkiinnolla.

 

Ingeborg Arvola

Jäämeren laulu

alkut. Kniven i ilden

suom. Aki Räsänen

Ruijan rannalla-sarja 1.osa

Gummerus 2024

 

kuva Fartein Rudjord

 

Ingeborg Arvola (s. 1974) debytoi kirjailijana vuonna 1999. Lukijat ja kriitikot hurmannut Jäämeren laulu oli hänen suuri läpimurtonsa, joka voitti Brage-palkinnon ja oli ehdolla useisiin muihin palkintoihin, kuten Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon. Romaani aloittaa Arvolan isoisoisoäidistä Priita-Kaisasta kertovan kiehtovan Ruijan rannalla-sarjan. Sen käännösoikeudet on myyty 11 maahan.