Karoliina Niskanen: Muamo

 

kuva Bazar

Anna asuu nyt Pohjanmaalla. Hän on joutunut luopumaan unelmistaan, eräästä tanssimatkasta alkaneiden tapahtumien seurauksena. Hänestähän piti tulla taiteilija, mutta toisin kuitenkin kävi. Ja nyt hän, yläluokkainen ruotsalaisnainen on miniänä suomalaisessa talossa kaukana lakeuksilla. Edes syntynyttä lastaan hän ei halua. "Pitäköön anoppi lapsen." 

"Mikä on koti, Anna kysyy. Onko se paikka, jonne ihminen on syntynyt, vai paikka, jonne hän vahingossa eksyy? 

*****

Toisaalla, karjalaisen maatilan navetassa ahkeroiva Miniä joutuu anoppinsa komennuksesta jatkamaan töitään, vaikka kehoa polttavat tuskat enteilevät alkavaa synnytystä. Lypsyn suoritettuaan miniän on aika synnyttää. Saatuaan yksin navetassa lapsen maailmaan Miniä leikkaa napanuoran. Samoin ovat tehneet häntä aiemmin myös Muamo ja Buabo. "Ja niin Miniästä tulee Äiti".

*****

Kirjan tarina kuvaa kahden hyvin erilaisen äidin elämää: Miniänä Pohjanmaalla elävä Anna ja Laatokan Karjalassa elävä karjalaisnainen, miniä hänkin. Vasta kirjan loppusivuilla tämä, myös äidiksi tullut nainen nimetään Ainoksi.

Vuosien kuluttua näiden kahden naisen, Annan ja Ainon tiet kohtaavat, kun Pohjanmaalla olevaan taloon saapuu sotaa pakenevia evakoita: naisia, lapsia, mummoja ja lehmikarjaa. 

"Lapset istuvat rekien kyydissä jauhopussien päällä, vauvat nukkuvat tai itkevät nälkäänsä, äidit vetävät kuormaa mukanaan." 

*****

Kirjan tarina kuvaa naisen, miniän, äidin ja emännän elämää 1910-luvulta 1940-luvulle, keskellä sota-aikaa: Aikaa, jolloin Karjalasta evakuoidut ihmiset saapuvat läntiseen Suomeen. Aikaa, jolloin äidit joutuvat lähettämään lapsensa sotalapsiksi Ruotsiin. Aikaa, jolloin niin monet ihmiset joutuvat luopumaan kaikesta heille rakkaasta. 

Kirjan sivuilta nousee vahvana edellisten sukupolvien läsnäolo, joka välittyy tarinassa Miniän kokemana. Erityisen koskettavana tunsin kirjan viimeisillä sivuilla kahden naisen kokeman samankaltaisuuden, vertaisensa löytämisen. Mietteet, jotka maan toiselta laidalta matkannut Aino sanoitti Annalle:

"Onko tosiaan niin, että olen raahautunut läpi elämän vailla vertaistani. Niinkö Muamokin joutui elämään? Istui vanhojen ämmien juttuseurana, kaitsi lapsia ja miehiä, mutta oliko hänellä yhtäkään ystävää, saiko hän kokea sielunsiskouden?"

 Mieleenpainuva, monia tunteita herättävä tarina äideistä ja esiäideistä.

 "Muamossa naiset eivät ole vahvoja eivätkä heikkoja,

 naiset vain ovat."

 

Karoliina Niskanen

Muamo 

Bazar 2023 

 

kuva Uupi Tirronen

Karoliina Niskanen (s. 1987) valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta ja on työskennellyt niin näyttelijänä kuin ohjaajana. Hän on julkaissut musiikkia useilla levy-yhtiöillä ja kirjoittanut rap-lyriikkaa. Hän on myös suosittu äänikirjojen lukija.

Muamo on Niskasen toinen romaani. Hänen esikoisromaaninsa Tilhi käsitteli rikkinäistä lapsuutta ja vanhemmuuden haasteita, ja se valittiin ilmestymisvuonnaan 2020 Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi.

 

 

Hope Adams: Vaaralliset naiset

 

Vuonna 1841 lähes kaksisataa naisvankia aloittaa kuukausia kestävän merimatkan Englannista kohti Van Diemenin maata. Heidät kaikki on eriasteisista rikoksista tuomittuina määrätty karkotettavaksi kotimaastaan. Suurin osa näistä naisista on syyllistynyt vain pieniin rikoksiin, selviytyäkseen hengissä viktooriaanisen ajan  Englannissa. Naiskomitean valitsema Kezia Hayter on saanut tehtäväkseen huolehtia näistä naisista, jotka olivat miesrikollisten houkuttelemina ajautuneet pikkurikosten poluille. Useimmat heistä olivat joutuneet väkivaltaisen aviomiehensä tai isänsä pakottamana varkaaksi. Maassa vallitsevan lain mukaan nämä ihmispolot on määrätty karkotettaviksi Van Diemenin maalle, nykyiseen Tasmaniaan.

Purjelaiva Rajahin aloittaa vaarallisen merimatkan, joka vie nämä yhteiskunnan ja perheensä hylkäämät naiset kohti Australiaa. Vain heidän johtajakseen valittu Kezia on se, joka voi tahtoessaan palata kotimaahansa, muiden tulevaisuus on tuntematon.

*****

Kezia valitsee vankien joukosta käsityötaitoiset naiset, jotka aloittavat hänen johdollaan ompelemaan monimutkaista tilkkutyötä. Yhteinen tekeminen mahdollistaa ehkä ystävyyden näiden toisilleen tuntemattomien ihmisten välille, onhan heillä nyt jokin päämäärä. Kezia tietää, että nämä naiset eivät ole vaarallisia, mutta kuuntelisivatko he häntä ja välittäisivätkö naiset hänen käskyistään? 

*****

Purjeiden pullistuessa ja tuulen ulvoessa Rajah-laiva matkaa kohti määränpäätä, ja jokainen ommel tuo Kezian naisryhmää lähemmäs toisiaan.

"Sitähän me naiset itsekin muistutamme: tilkkutyötä. Yksi ihminen toisen vieressä, tämän vieressä kolmas ja niin edelleen, erilaisia ihmisiä tuupattuna yhteen."

"Olemme suuri joukko pieniä paloja, joista jokainen on erilainen mutta jotka on nyt ommeltu yhteen. Sielujen tikkutyö."

Kuukausia kestävän matkan aikana hiljalleen kehittynyt ystävyys joutuu yllättäen koetukselle, kun yksi naisista surmataan.

*****

Historiasta ammennetut aiheet, ja niiden pohjalta luodut fiktiiviset tarinat ovat aina kiehtoneet minua. Ja tämä Rajahin todellisesta, huhtikuussa 1841 Lontoosta lähteneen parkkilaivan pitkästä matkasta aiheensa saanut teos on yksi niistä mieleenpainuvimmista. Kirjailija Hope Adams on saanut inspiraationsa kirjan tarinaan nähtyään tilkkupeitteen Rajah Quilt, jonka laivassa matkustaneet oikeat, tuolloin Englannista karotetut naisvangit ovat yhdessä ommelleet. Tämä upea, lähes kaksisataa vuotta sitten valmistunut tilkkupeite on nähtävillä National Gallery of Australian kokoelmissa Canberrassa.

Teos on vaikuttavuudessaan upeasti kirjoitettu, koukuttavan kiinnostavalla tavalla mukaansatempaava tarina. Enkä taida löytää sanoja sille tuntemukselle, mitä sain kokea tämän kirjan sivuilla. Tämä, tositapahtumiin pohjautuva tarina vankilaivan matkasta vei minut unohtumattomalle matkalle menneisyyteen. Matkalle puoleensavetävän jännittävästi kerrottuun tarinaan kaikesta siitä, mitä alistunut ja vihan täyttämä ihminen on joutunut tekemään selviytyäkseen. Samalla tämä oli myös tarina henkisestä vahvuudesta, joka oli näissä naisissa.

"Peitteen tilkut olivat kuin hiljaisia todistajia, jotka olivat nähneet ja kuulleet niin paljon sellaista, minkä vain peitteen tehneet naiset pystyivät palauttamaan mieleensä ... "Muut joutuvat vain arvailemaan, mitä matkalla on mahtanut sattua," Kezia mietti, "mutta minä muistan jokaisen päivän tästä matkasta, kun katson peitettä. Jokaisen päivän ja kaiken, mitä on tapahtunut."

Todella kiinnostava tarina upean Rajah Quiltin synnystä:

"... kuviosta oli muodostunut yhtenäinen, 

mutta peitteen todellinen arvo oli työssä, jonka sen luoneet naiset olivat tehneet."

 

Hope Adams

Vaaralliset naiset

alkut. Dangerous Women

suom. Arto Konttinen

Sitruuna 2023

Kiitos arvostelukappaleesta 💝

 

kuva Adèle Geras

Hope Adams syntyi Jerusalemissa ja asui lapsuudessaan eri puolilla maailmaa. Nykyisin hän asuu lähellä Cambridgea. Hän on kirjoittanut kirjoja sekä lapsille että aikuisille salanimellä Adèle Geras. Adams sai kipinän tämän kirjan kirjoittamiseen vieraillessaan vuonna 2009 Lontoon South Kensingtonissa sijaitsevan Victoria ja Albert Museumin Quilts-näyttelyssä, jossa oli esillä näyttäviä tilkkupeitteitä 1700-luvulta nykypäivään. Yksi niistä oli Rajah-laivalla tehty tilkkupeite, joka oli lainassa Australian kansallisgalleriasta.

Valérie Perrin: Vettä kukille

kuva WSOY

 

Violette Toussaintin aiempi elämä rautatieyrityksen puominvartijan työssä oli aikataulutettu junien kulkujen mukaan. Puomien automatisoinnin myötä työt kuitenkin loppuivat Violetten lisäksi myös hänen mieheltään Philippeltä, joka ei tosiasiassa ollut niihin liiemmin osallistunut. 

He suuntasivat nyt kohti bourgognelaista kylää, josta löytyi hautausmaanhoitajan virka ja asuttavaksi pieni mökki sen laidalla. 

"Harmaus vaihtui vihreydeksi, asfaltti niityksi, rautatien pienhaju raikkaaksi ilmaksi."

Paikka oli Violettelle taivas maan päällä. Asuminen tuvassa ja työskentely pienessä keittiöpuutarhassa työpäivien päätteeksi oli elämän ja kuoleman välillä oleva tila, paikka, jossa muistot entisestä elämästä hän sai pitää vain itsellään, edes hänen lähimmät työtoverinsa eivät tunteneet hänen tarinaansa. Kaukaa haudoille tulevat omaisiaan surevat ihmiset saivat usein hänen pienessä keittiössään kahvikupposen lisäksi myös halutessaan kuuntelevat korvat. Violetten ja hänen kolmen haudankaivajaystävänsä tärkeä tehtävä oli se, ettei yksikään hauta jäisi hoitamatta. Jo kaksikymmentä vuotta Violetten päivät olivat täyttyneet näistä pienistä onnenhetkistä, joiden aikana hän saattoi elää rakkaan tyttärensä muiston kanssa. 

"Sitä ei mikään kuihduta eikä mikään lakastuta; tuota ihastuttavaa kukkaa kutsutaan muistoksi."

*****

Kaikkien hautausmaalla vietettyjen hiljaiselon täyttämien vuosien jälkeen Violette kohtaa eräänä päivänä muurien sisälle pyrkivän paikallisen poliisin, joka haluaa jättää kuolleen äitinsä tuhkat tuntemattoman ihmisen haudalle. Julien Seulin äidin salainen rakkaustarina liittyy myös osaksi sijoitusperheissä lapsuutensa viettäneen Violetten tarinaa, se selviää heille molemmille tämän tuntemattoman rakastajan haudalla. 

*****

Vettä kukille pitää sisällään surullisen, mutta niin kauniin tarinan naisesta, jonka usko tulevaan on vahvasti aistittavissa kirjan sivuilla. Minua kosketti riipaisevalla tavalla seurata tämän uskomattoman vahvan, syvän menetyksen kokeneen naisen elämää, hänen kykyään löytää kauneutta kaikkein pienimmistäkin yksityiskohdista. Kirjan sisältä löytyi paljon erilaisia tuntemuksia ja ajatuksia herättävä kertomus, jonka tunnelmaan oli jotenkin niin turvallista ja rauhoittavaa uppoutua. 

Muistojen läsnäolo pienen puutarhan istutuksissa oli koskettavan kauniisti kuvattu.

"Sinä päivänä ymmärsin hänen elävän jokaisessa pienessä ihmeessä, 

mikä mullasta versoi."

Valérie Perrin

Vettä kukille

alkut. Changer l'eau des fleurs

suom. Saara Pääkkönen 

WSOY 2023

 

kuva Pascal Ito

Valérie Perrin (s. 1967) on kirjoittanut kymmenvuotiaasta asti, mutta julkaisi esikoisromaaninsa Les Oubliés du dimanche 48-vuotiaana. Valokuvaajana ja käsikirjoittajana työskennelleestä Perrinistä tuli yllättäen yksi Ranskan luetuimmista kirjailijoista, kun hänen toinen romaaninsa Vettä kukille ilmestyi. Teos on hurmannut lukijat ympäri maailman: sitä on myyty yli miljoona kappaletta yli 30 kielellä, se on Italiassa vuoden 2020 myydyin kirja ja nousi bestsellerlistoille myös Norjassa ja Ruotsissa. Romaani on palkittu arvostetulla Prix Maison de la Presse -palkinnolla, sen pohjalta on sovitettu teatteriesitys ja siitä on tekeillä myös tv-sarja. Valérie Perrin asuu Normandiassa miehensä kanssa.

Leïla Slimani: Katsokaa kun tanssimme

 

kuva WSOY

Eletään Marokon itsenäistymisen jälkeistä aikaa 1960 ja 1970-luvuilla. Jo Slimanin trilogian aloitusosassa Toisten maa tutuksi tullut maaseudulla sijaitseva Belhajien sukutila elää kukoistuksen aikaa, mutta jännitteet sukupolvien ja kulttuurien välillä herättävät levottomuuksia. Aminen vaimo Mathilde on katkeroitunut, koska kokee vuosien uurastuksen perheen hyväksi vieneen häneltä nuoruuden lisäksi myös hänen kauneutensa.  

Perheenpään Aminen odotukset tilan toiminnan jatkumiseen eivät näytä kovin lupaavilta, koska perheen poikaa Selimiä ei näytä maanviljelys pahemmin kiinnostavan.  Aminen aiemmat painajaiset konkurssista ja velkaantumisesta olivat nyt muuttuneet huoleksi siitä, että maatilalle ei löytyisi jatkajaa.

Kesä 1969 on aika, jolloin hippikulttuuri on saavuttanut myös Marokon ja Essaouiran satama on täyttynyt kukin ja rauhanmerkein koristelluista Kleinbusseista. Opinnoissaan reputtanutta Selimia hippien kokoontumiset vetävät nyt puoleensa.

Perheen tytär Aïcha opiskelee lääketiedettä Strasbourgissa. Isänsä tavoin työlleen omistautuneesta, määrätietoisesta ja vähäpuheisesta takavuosien pörröpäästä on tullut nyt tohtorisnainen, joka puhuu englantia ja matkustelee maailmalla. Opiskeluaikanaan Aïcha on ystävystynyt juutalaiseen kirjanoppineiden sukuun kuuluvan Davidin kanssa.

*****

Louhikkoiseen ja rutikuivaan maahan istutettujen oliivipuurivistöjen keskeltä kotiin Marokkoon palannut Aïcha tuntee kuuluvansa tuohon maahan, jossa hän oli lapsuutensa viettänyt.

"Aïcha tuijotti maisemia ja yllättyi itsekin hänet vallanneesta onnentunteesta. Hän tunsi palanneensa kotiin. Paluu kaltaistensa joukkoon tuntui jotenkin suloisen rauhoittavalta."

 *****

Kirjan tarinassa keskitytään nyt paikkaansa maailmassa etsivien, aikuisuuden kynnyksellä olevien perheen nuorten, Selimin ja Aïchan elämään marokkolaisen yhteiskunnan mullistusten keskellä. Jännitteet ja vihamielisyydet kahden niin erilaisen kulttuurin välillä ovat vahvana läsnä tämän kirjan sivuilla; turismin mukanaan tuoma länsimainen moderni elämäntapa ja marokkolaisten omaan kulttuuriin niin vahvasti kuuluva naisten alistettu asema miesten hallitsemassa maailmassa. 

Toisten maa-sarjan aloitusosan tavoin myös tämän kirjan tarina oli vaikuttavuudessaan mukaansatempaava kertomus, matka Marokon historian mielenkiintoisiin tapahtumiin. Jotenkin tällaiset tositapahtumista aiheensa ammentavat fiktiiviset teokset kiehtovat minua. Niiden myötä pääsen matkustamaan vuosikymmenten takaisiin historian tapahtumiin, matka menneisyyteen on monesti puoleensavetävää ja jännittävää. 

*****

 

Leïla Slimani

Katsokaa kun tanssimme

alkut. Regasrdez-nous dancer

Toisten maa-trilogia 2. osa

suom. Sampsa Peltonen

WSOY 2023

kuva Francesca Mantovani

 

Leïla Slimani (s.1981) on ranskalais-marokkolainen kirjailija ja toimittaja. Hänet on palkittu niin Marokon merkittävimmällä kirjallisuuspalkinnolla La Mamounialla kuin Ranskan arvostetuimmalla palkinnolla Goncourtilla. Toisten maa-trilogia pohjautuu löyhästi Slimanin suvun naisten tarinaan, ja sarjan samanniminen avausosa sasi parhaasta sankarittaresta myönnettävän Grand Prix de l'héroïne Madame Figaro-palkinnon. Slimani asuu perheensä kanssa Pariisissa.

 

Lukumatka menneisyyteen 2023

 

Historiallinen lukuhaaste

Lukumatkamenneisyyteen 2023

 

Osallistuinpa minäkin tämänvuotiseen @paulan_kirjanurkka - haasteeseen. Täyteen en numeroruudukkoa taaskaan saanut, eikä edes yhtään bingo-riviä tullut täyteen. Neljään kohtaan sopivat kirjat olen tämän alkuvuoden aikana lukenut, mutta kun blogini päivitykset tahtovat kulkea "jälkijunassa", niin ne jäävät nyt numeroruudukosta pois.

kohta 4. Lieka 💙

kohta 12. Lontoon salatieteellinen seura 💙

kohta 21. Orja 💙

kohta 23. Puuvillatehtaan kilpailija 💙

🌺 Mutta tärkeintähän on osallistuminen ja hyvä yritys, niin minä ajattelen.

 

Tässä minun matkani menneisyyteen 2023

#lukumatkamenneisyyteen23

@paulan_kirjanurkka

 

kohta 3. (Kirjassa ollaan tekemisissä eläinten kanssa)

💜  Roy Jacobsen Näkymättömät

kohta 22. (Sinulle uusi kirjailija) 

💜  Lizzie Pook Helmenkalastajan tytär

kohta 9. (Kirja joka herättää tunteita)

💜  Charlotte McConaghy Täällä oli susia

kohta 2. (Kirjassa kirjoitetaan tai luetaan kirje)

💜  Homeira Qaderi Tanssia moskeijassa

kohta 25. (Kirja, jonka lukemista suosittelet historiasta kiinnostuneille)

💜  Mark Sullivan Kohti vihreää laaksoa

kohta 16. (Kirja sijoittuu maahan, jossa et ole käynyt)

💜  Erin Litteken Kiovan muistojen kirjuri

kohta 6. (vuonna 2023 julkaistu historiatietokirja tai historiallinen romaani)

💜  Mai Tolonen Meiltä on aina lähdetty

kohta 13. (Kirjassa tapahtuu rikos)

💜  Jenni Stammeier Tyttö maissipellossa

kohta 20. (Kirjassa on alle 150 sivua) 

💜  Kim Thúy Ru

kohta 18. (Kirjassa on kirjoja)

💜  Lynn Messina Murha paremmissa piireissä

kohta 15. (Kirjassa ystävyys on tärkeässä roolissa)

💜  Pam Jenoff Pariisin vakoojatar

kohta 24. (Kirjan kansi(kuva) miellyttää sinua

💜  Anna-Kaisa Linna-aho Myrskylasi 

kohta 19. (Kirja sijoittuu maahan tai kulttuuripiiriin, jota ei enää ole)

💜  Maggie O'Farrell Lucrezian muotokuva 

 

Nicola May: Salaisuuksia Cockleberry Bayssa

 

kuva Minerva

 

"Miksi rakkaus on niin pahuksen vaikeaa?"

Rosa on mennyt naimisiin ja eläintarvikekaupalla menee hyvin. Rosasta on mukava asua pienessä Cockleberry Bayssa, josta hän oli saanut perintönä pienen, jo vuosia tyhjillään olleen kulmakaupan ja asunnon sen yläkerrassa. Perinnön mukana tulleen rahasumman turvin hän oli onnistunut kunnostamaan saamansa kiinteistön ja avaamaan lemmikkieläintarvikkeita myyvän liikkeen. Aiemmin sijaisperheissä ja lastenkodeissa asunut Rosa on vihdoin löytänyt paikan, jonne hän tuntee kuuluvansa, ja josta hän tuntee löytäneensä vihdoin kodin.

Pilviä muuten niin onnelliseen elämään aiheuttaa Rosan mieleen hiipivä epäilys miehensä Joshin salasuhteesta. Mustasukkaisuus ja joukko toisten asioihin sekaantuvia kyläläisiä saa tilanteen muuttumaan katastrofaaliseksi. Edessä on monta yllätysten päivää, ennen kuin tuo väärinkäsitysten ja yllätyksien sävyttämä soppa saadaan selvitettyä. 'Rakkaussuhdesopan' yksi keskeisimmistä osallistujista  on Rosan hurmaava kääpiömäyräkoira Hot.

*****

Olipa kiva palata seuraamaan hurmaavaa hyörinää pienen rantakaupungin kujille, jonka asukkaista monet tulivat tutuiksi jo kirjasarjan kiinnostavassa aloitusosassa Kulmakauppa Cockleberry Bayssa. Yllätyksiä ja mukaansatempaavaa kerrontaa oli taas luvassa tämän viihdyttävän lukuelämyksen sivuilla. 

Ja mikä parasta, jo tutuksi tulleen pikkukaupungin rannoille pääsemme palaamaan jälleen alkusyksystä, kun sarjan kolmas kirja Kahvila Cockleberry Bayssä ilmestyy. Arvattavasti edessä on taas yllätysten täyttämä lukunautinto, niin kuin tämänkin kirjan sivujen parissa.

*****

Nicola May

Salaisuuksia Cockleberry Bayssa

alkut. Meet Me in Cockleberry Bay

suom. Sirpa Saari

Minerva 2023

Kiitos arvostelukappaleesta  💝

 

kuva Marte Lundby Rekaa

Nicola May on useasti palkittu viihderomaanien mestari, joka kirjoittaa mielellään realistiseen tyyliin rakkaudesta, elämästä ja ystävyydestä ja kuvailee romaanejaan "napakaksi chick-litiksi". May on kirjoittanut 15 romaania, jotka kaikki ovat nousseet Amazonin bestsellerlistalle. Cockleberry Bay -sarjaan kuuluu neljä romaania, joiden käännösoikeudet on myyty 14 kielelle. Salaisuuksia Cockleberry Bayssa on sarjan toinen osa. May asuu Englannissa Ascotin kilparadan lähellä rescue-kissansa Stanin kanssa, katsoo harrastuksenaan hurmaantumistäyteisiä elokuvia, ravustaa South Devonissa, syö kauraherkkuja - sekä tietenkin nauttii vedonlyönnistä hevoskilpailuissa.

 

Maggie O'Farrell: Lucrezian muotokuva

kuva Kustantamo S&S

 

Lucrezia de Medici elää lapsuuttaan 1550-luvun Firenzessä isänsä Cosimon, Toscanan suurherttuan palatsissa sisarustensa kanssa. Levottoman ja taipumattoman luonteensa vuoksi tyttö lähetetään palatsin alakertaan, jossa hän löytää turvaa keittäjän, imetysäitinsä sylistä. Vartuttuaan tyttö seikkailee yksin palatsin lukuisilla sisäpihoilla ja salakäytävillä. Kiinnostavin paikka on isä Cosimon palatsin kellariin perustama eläintarha, ja sen häkeissä olevat oudot eläimet. Bengalin syrjäseudulta kiinni otetun ja suurherttuan palatsiin laivatun tiikerin äänen murheellinen sointi saa Lucrezian samaistumaan tuohon vangittuun eläimeen.

"Se ei oikeastaan ollut mylvähdys, ei, vaikka sellaisen Lucrezia oli odottanut kuulevansa: huudossa kuului kaipaus, käheä epätoivo. Se oli vasten tahtoaan vangitun eläimen ääni, Lucrezia ajatteli, eläimen, jonka omat halut oli tyystin sivuutettu."  

Lapsena Lucrezia kuvitteli olevansa tuo muriseva, vangittu eläin. Eikä kulu monta vuotta, kun vasta teini-ikäinen Lucrezia joutuu vasten tahtoaan asemaan, jossa hänen omat halunsa sivuutetaan. Hän joutuu keskelle vierasta hovia, ottamaan kuolleen sisarensa paikan, näin hänen isänsä on päättänyt. Marian kuoltua juuri sovittujen häiden alla sulhanen kosii perheen nuorempaa tytärtä, jotta näin saataisiin turvattua jo sovittu kahden mahtisuvun yhdistyminen.

"Hänen uusi elämänsä on alkamassa. Hän, Lucrezia syntyy uudelleen, hän ei enää ole Firenzen hallitsijaperheen viides lapsi, tytär, pieni ikäisekseen ja alati sivuutettu: hänestä tulee Ferraran herttuatar." 

Ja hänen ainoa tehtävänsä on synnyttää miehelleen Alfonsonille perillinen, joka turvaa Ferraran dynastian jatkuvuuden.

*****

Maggie O'Farrell on saanut innoituksensa tämän kirjan todellisuuspohjaiseen tarinaan Italian renesanssiajalla vaikuttaneista henkilöistä. Elettiin aikaa, jolloin naisten elämä rajoittui aluksi isiensä, ja myöhemmin miestensä mielivallan alaisuuteen. Lucrezian muotokuva on ihmeellisen kiehtovalla tavalla etenevä tarina nuoresta, vasta aikuisuuden kynnyksellä olevasta naisesta, jonka kohtalon järjestetty avioliitto sinetöi. Tieto siitä, että pohjana tälle kirjalle on tositarina erään ihmisen lyhyeksi jääneestä elämästä, teki lukemisesta ajoittain hyvikin surullista. Todella riipaisevan lukukokemuksen päätteeksi lohdullista oli kirjan viimeisten sivujen yllätyksellisyys. Sydäntä lämmittävä, ihanan tunteikas päätös ❤️

"Katsokaa. Siinä Lucrezia on, pieni hahmo aivan taulun kulmassa, maisemamaalauksessa, jossa on joki ja metsä ja jykevä kivirakennus. 

Hän etenee avoimessa maastossa halki pimeän talviyön, juoksee, juoksee voimiensa takaa kohti puiden armollista suojaa."

Maggie O'Farrell

Lucrezian muotokuva

alkut. The Marriage Portrait

suom. Leena Ojalatva

Kustantamo S&S 2023 

 

kuva Murdo MacLeod

 

Maggie O'Farrell (s. 1972) on moninkertaisesti palkittu pohjoisirlantilainen kirjailija, joka asuu Edinburghissa. Hänen tuotannostaan on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Käsi jota kerran pitelin (2013), Varoitus tukalasta helteestä (2014) ja Hamnet (2022). Hamnet voitti Britaniassa Women's Prize for Fiction - palkinnon ja nousi The New York Timesin ja The Sunday Timesin myydyimpien teosten listalle. 

 

 

#lukumatkamenneisyyteen23 kohta 19. (Kirja sijoittuu maahan tai kulttuuripiiriin, jota ei enää ole)